Rautua pöytään asti

Aamulla singahdin tunturiin. Norjan sää lupasi svak vindiä ja puolipilvistä, eli keli tuntui lupaavalta. Puurajan yläpuolelle päästessäni, huomasin että tuuli olikin aika kova. Kelkanjälki järvelle oli peitossa ja näkyvyys aika heikko. Päätin kuitenkin mennä kokeilemaan, vaikka ajattelin ettei järvellä kovin kauan viihdy tuossa tuuleessa. Rantaan päästyäni kairasin vanhaan reikään avannon ja pilkki veteen kärpäsentoukilla höystettynä, laitoin vavan hankeen pystyyn ja aloin laittelemaan istuinta istumakuntoon, kun vavankärki alkoi täristä. No pikkuinen rautu ylös ja saman tien rautu vapauteen, mutta eihän tuota ituinta saanut laitettua kuntoon kun jo vavassa tuntui taas nykäyksiä. Puolenkilon rautu jään päälle. Toinen samanlainen tuli heti perään. Sitten tuntui kovaa vientiä vavassa, tosi iso rautu kiinni, aikansa rautu pyristeli vastaan ja siimasta vetäen sain sen avannon reunalle, niin eiköhän siima katkennut. Olisi ollut varmaan ennätysrautuni, mutta niin oli kiintynyt pilkkiin että vei mukanaan. No ei kun uusi pilkki veteen ja onkimaan, mutta ei toiminut toinen pilkki niin hyvin, kuitenkin pari puolenkilon rautua sain ylös, useita pikkurautuja laitoin takaisin kasvamaan. Tuuli tuntui kovalta ja käsiä jo paleli tunnin kalastuksen jälkeen, että päätin lopetella kalastusta ja palata mökille. Tietenkin kun mökille pääsi, niin tuuli lakkasi ja aurinko paistoi täydeltä terältä, mutta sama kai tuota aurinkoa on ottaa mökin terassilla. Kotaan tulet ja raudut paistumaan, on hyvää. Pitää aamusella käydä kylällä hakemassa uutta siimaa ja jos löytäisi samanlaisen pilkin minkä menetin.