Kuvattu, punnittu ja näkemiin

En nyt muista tarkkaan vuosilukua, mutta olisiko ollut 1983 tai jotain siinä korvilla. Pari ensikertalaista oli tullut lohenpyyntiin, toinen tuttu mies Rovaniemeltä ja hänen tuttavansa Helsingistä. Innokkaita kalamiehiä molemmat ja muunlaista kalaa olivat kyllä pyytäneet paljonkin, mutta eivät lohta. Pojat olivat hankkineet vuokraveneen, muistaakseni Lohikoukusta, ja tulivat Kuusiniemen rantaan, koskapa tunsivat minut ja vanhan isännän Ollin. Olli opetti poikia lohenpyynnin saloihin ja valitsi pojille oikeat pyytövehkeet. Ohjeita annettiin myöskin siitä mitä tehdä kun kala ottaa kiinni.
Kuusiniemen rannassa oli joitakin veneitä lähtöpaikalla, niinpä laskeuduttiin alemmas Borssen suuhun. Sovittiin että minä Ollin kanssa lähdetään ensin ja pojat koittaa soutaa perässä meidän soutulinjoja. Nyt olikin  sen verran tärkeä opetustuokio, että Olli itse päätti näyttää soutulinjat. Niin lähdettiin matkaan ja minä tietenkin tarkkailin vapoja mahdollisen tärpin takia, eikä siinä tullut taakse katsottua. Kun olimme päässeet poulimatkaan soutualueesta, niin viereltä kuului kovaa huutoa ja vene laskeutui vauhdilla alavirtaan. poikien venehän se siinä lipui ja touhu veneessä oli kovaa. Iso kala oli ottanut kiinni Borssen edustalta ja oli tempaissut heti kohti Suomen rantaa. takamiehellä oli ihan oikein vapa pystyssä ja soutumies kelasi tyhjiä veneeseen ja vene meni vauhdilla meidän ohi. Olli komensi minut nostamaan vieheet ylös. Saatuani kaikki vieheet ylös, lähdimme Ollin kanssa seuraamaan tilannetta, josko pojat tarvisisivat apua kalan väsytyksessä ja koukkauksessa. Olli ohjasi veneemme Suomen puolelle ja aloitti laskeutumisen alavirtaan samaan tahtiin kuin pojat. Patokosteen suvannossa kala antoi ensimmäisiä merkkejä väsymyksestä. Olli antoi pojille kuuluvalla äänellä neuvoja koukkauksesta. Tsuntsannuorin kallioitten alapuolelle kun pojat pääsivät niin kala oli kyljellään veneen vieressä, Olli sanoi että antaa kalan käydä vielä pikku mutkan, niin se on varmasti väsynyt. No niinhän siinä kävi että poikien kala väsyi kunnolla ja pojat saivat kalan koukatuksi veneeseen.  ja koukkumies tainnutti kalan. Vene oli ajautunut lähelle rantaa, joten pojat päättivät rantautua. Rantaan päästyään toinen otti veneen keulasta vaa'an, kameran, irrotti vaapun kalan suusta ja irrotti nostokoukun kalan kyljestä. Kala punnittiin, 13.5kg komea kojamo, valokuvattiin ja asetettiin matalalaitaisen veneen keski-istuimelle, pojat olivat värkänneet tällaisen istuimen vapamiehelle. Tärisevin käsin pojat panivat tupakaksi veneen vieressä ja silloin veneestä kuului kolahdus ja samalla vedestä voimakas loiskaus. Istuimella ei enään ollutkaan kalaa, vaan kala makasi kyljellään pari metriä veneestä. Koko porukka rannalla seisoi hölmistyneen näköisenä. Samalla kun tajusimme mitä oli tapahtunut, niin kala potkaisi voimakkaasti pyrstöllään ja hävisi Tenon virtoihin. No tilannehan ei nykyisin c&r aikakautena tunnu niin ihmeelliseltä että kala laitetaan takaisin, mutta tuohon aikaan lohen kilohinta vastasi kylmäsavustetun poron hintaa, eli menetetty saalis oli tosi arvokas. On huomattava että sellainen parikiloinen titti maksoi sen aikaisen viikon tenoluvan takaisin.
No, ei pojat kauan asiaa surreet, vaan Olli sanoi että perinteisesti kun on saanut ison lohen, niin sitä piti mennä Utsjoen matkailuhotelliin juhlistamaan hyvällä illallisella, tai ainakin Ailigas-leivällä. Joten ei kun autoon ja matkailuhotellille syömään ja muutama drinkkikin nauttimaan, sillä todisteaineistohan kalasta oli kamerassa, saatu, mikä saatu.