Kuusiniemen Oliivi

Miten syntyy hyvä perho? Hieman tietoa ja paljon hyvää onnea. Näin syntyi myöskin Kuusiniemen Oliivi. Kymmeniä kaloja koukuttanut perho.
Oli kevättalvi 2005, kotona sidoskelin perhoja ja suunnittelin seuraavan kesän kalastusta. Käytössä oli Partridgen kolmihaara koukkuja. Talvella olin saanut eräältä tukkurilta pahvilaatikollisen poistoon joutavia perhonsidontatarvikkeita. Pusseissa oli erään konkurssiin menneen kalastusliikkeen mainoksia. Iso osa tavarasta, esimerkiksi häkilähöyhenet olivat jotenkin rispaantuneita, mutta joukossa oli käyttökelpoistakin tavaraa. Pahvilaatikosta löytyi vaaleaa oliivinvihreää polypropyleeninauhaa. Vihreä on ollut kautta aikain hyvä väri lohiperhoissa, joten sitä siis koukulle. Aloitin sidonnan kuten aina lanka kiinni koukkuun sja lankakierroksia puoleenväliin koukunselkää, jolloin laitan helan kiinni, no, mitä helaksi? Sidontapöydällä lojui pieni pätkä holokultaista nauhaa, siis siitä hela. Silloin jo ajattelin että perhosta tulee aurinkoiselle kelille sellainen lohijalkaperho. Hela oli kiinnitetty, joten perän vuoro, olin ostanut fluorisoivia silkkejä, oranssin ja vihreän, joten eiköhän noita käytetä, ajattelin. Ensin vihreä peräksi sitten pyrstöksi crest ja sen eteen hot oranssi silkki. Kierteeksi laitoin samaa holo kultaa, runkohäkiläksi tuli puolivahingossa ruskea kukko ja rungoksi tuota oliivinvihreää polypropyleeniä. Häkiläksi olin miettinyt harmaan helmikanan, sehän on turvallinen valinta, koskapa useimmissa lohiperhoissa sellaista löytyy perhon kurkusta. Jäljellä olleet helmikanan höyhenet olivat aivan liian pitkiä 4:n koukulle, joten jotain korvaavaa piti löytää. No pöydällä oli harmaakärkistä oravan häntää, joten väri pysyisi saman kuin helmikanan kanssa. Eli siitä nippu häkiläksi ja saman tien siiveksi samaa materiaalia. Kun siipi jäi jotenkin liian harvaksi, niin päätin laittaa mustaa oravankarvaa hieman kaveriksi. Mustaa lakkaa päähän ja perho oli valmis.
Heinäkuun ensimmäisellä viikolla olin jälleen Tenolla kalassa. Olin lähtenyt aamuvarhain, kuten aina ensimmäisenä Yläkönkään alle soutamaan. Köngäs kannattaa soutaa aamuvarhain, silloin auringonvalo paistaa suoraan soutajan silmiin ja silloinhan minun tietämyksen mukaan kala on parhaiten otillaan. Mutta ei ollut tällä kertaa. Seitsemän aikoihin laskeuduin Kuusiniemeen aamupalalle, eli kahvia pullosta ja leipää mahaan. Olin jo aikeissa lähteä Kuusiniemenväylää soutamaan kun jotenkin ajatukset saivat minut menemään suoraan Borsen suuhun. Mukana oli ainoastaan kolme perhoa, yksi niistä tuo keväällä rakentamani Kuusiniemen Oliivi. Rannassa laittelin perhoja uimaan ja tuo Kuusiniemen oliivi tahtoi pyörähtää väkisin väärinpäin uimaan. koitin saada sitä paremmin uimaan mutta ei se sen kummemmaksi muuttunut. No meinasin jo jättää ko. perhon kokonaan pois, mutta päätin laittaa sen keskivapaan. siinä lähtöä tehdessäni keskellä Borsen suuta hyppäsi iso lohi. Ajattelin että tuo se olisi kiva saada. Sitten soutamaan, ensimmäiseksi keskivapa veteen. Käännyin penkillä ottamaan toista vapaa veneen keulasta, kun 7000 Ambassadeur piti mukavan kuuloista pärinää veneen perässä. Saman tien vapa käteen ja väsyttämään kalaa. Vedin airoilla muutaman kerran, jotta saisin veneen keskivirtaan, Väsyttely sujui entiseen malliin kalan pysytellessä koko ajan veneen yläpuolella ja näin ollen väsyi aika nopeasti. Veneen ollessa Borsenväylän toppakiven kohdalla kala tulikin jo kyljellään veneen viereen josta se oli helppo koukata. Kuusiniemen Oliivi oli syvällä kalan suussa tukevasti kiinni kahdesta koukustaan. Nousin Kuusiniemeen ja pikainen punnitus kalalle joka painoi 8,5 kg, hieman tumma selästään.
Testasin tuon Kuusiniemen oliivin uinnin taas ja sama juttu, perho ui selällään. Samalla vieheellä sain useamman kalan sinä kesänä. Elokuussa laitoin sen jälleen siiman päähän ja silloin sitä kävi pureskelemassa useampikin taimen, mutta ei lohi. Silloin päätin että laitan sen vaikka väkisin uimaan "oikein" päin ja aloitin häkilän nyppimisen, lopulta tuo auttoi ja pienemmällä häkilällä se uiskenteli nyt normaalisti. Seuraavana keväänä tein kaksihaaraan samanlaisia malleja. Kesällä 2006 sitten uitin tuota vanhaa ottipeliä, mutta ilman tapahtumia. Kuitenkin kaksihaaraisena se pelasi, mutta ei pelannut enään kertaakaan tuo väkisin "oikeinpäin" uitettu malli. Noilla kaksihaaramalleilla, minä ja useampi kaverini, on saantu kymmeniä lohia. Ainoa ihmeellisyys minulla on ollut se, ettei tuohon malliin ole tarttunut kuin 7-9 kg lohia, siis ei yhtään tittiä, eikä lohijalkaa. Viime kesältä tiedän että Alakönkäältä eräs kalamies, kuka minulta tuollaisen tilasi sai mallilla lohijalan, eli on se ainakin kerran kelvannut pienemmällekin. Sen sijaan keltaisella häkilällä varustettu muunnos on antanut Kuusiniemen kärjestä useammankin pienen kalan. Elokuussa on pelannut sellainen malli, jossa perässä on punaista silkkiä, noitten vihreän ja oranssin tilalla.
Eli monta pientä sattumaa piti olla, että ylipäätänsä tuo perho alkoi uiskentelemaan melkeinpä pysyvästi siiman pässä kirkkailla aamukeleillä.
Resepti tuolla sivulla http://www.perhoboxi.com/perhosivut/helin_pekka/kuusiniemenoliivi.htm