Borssen kalablogi

Nyt piti minunkin siirtyä tähän blogimaailmaan.

Kolmekymmentäviisi vuotta sitten kaverini sai minut houkuteltua lohenpyyntiin Utsjoelle. Mitään käsitystä ei ollut lohenkalastuksesta. Pohjoisin paikka missä olin käynyt oli Ivalo. Kummissaan ajeltiin autolla Kaamasen jälkeen kun tie muuttui melkein kärrypoluksi, vastaantulevat piti kohdata ohituslevikkeillä. Ensimmäiset lumihuippuiset Norjan puolen tunturit näkyi Petsikkotunturin kohdalla ja muisto tuosta piirtyy joka kerta mieleen kun nykyään ajelen samalla kohtaa ja katselen samoja tunturilakeja. Tie siihen aikaan kulki Petsikkotunturin yli melkeinpä korkeimmalta kohdalta.
Perille päästyämme vastassa oli juuri TVH:sta eläkkeelle jäänyt vanha tielaitoksen kymppi, Olli Ylipaavalniemi. Olli oli mennyt tielaitoksen hommiin Utsjoelle vuonna 1956, eli samana vuonna kuin minä olen syntynyt. Olli oli tullut kaverilleni tutuksi edellisinä vuosina kun kaveri oli ollut rakentamassa mökkiä Kordsamiin ja samaan mökkiin meidänkin piti asettua asumaan viikon retkellämme. Kalastuspaikkamme kuitenkin sijaitsi Yläkönkäällä tarkemmin Kuusiniemessä eli Kuosjargassa, paikan nimi on oikeastaan Kuosniemi, mutta jostakin syystä ajan myötä se on muuntunut Kuusiniemeksi. Ollilla oli vene Kuusiniemen rannassa ja törmän päällä mökki, mökkiä kutsuttiin Punahongaksi. Pikkuisen alkoi naurattamaan kun ensimmäisen kerran näin mökin, se oli sellainen pahvimökki jollaisia oli laitettu TVH:n kuorma-autojen lavalla miehistönkuljetukseen, eli 2m X 1,5m, kamiina nurkassa ja kapeat istuinlaudat seinässä. No, tämähän oli vaan makuuhuone, ulkona oli tulipaikka istuinlankkuineen, joka ajoi takkahuoneen asiaa, mökin ulkoseinustalla pöydän tapainen hökötys joka oli keittiö, keittiössä oli plastiikka katto. Joen puolella oli sitten olohuone, penkki ja pöytä ja mukava näkymä Tenoon ja Norjan puolelle. Kun minä ihmettelin miksi mökkiä kutsuttiin punahongaksi, niin Olli sanoi että katsopas poika tuota ristilaudoitusta joka pitää pahviseiniä kasassa, aitoa lapin punahonkaa. Myöhemmin sain huomata että tuo mökki oli kullanarvoinen kun Tenolla tulee keskikesällä takatalvi, mutta siitä jossain myöhemmässä kirjoituksessa. Tuolla retkellä soudimme kaverini kanssa urakkaluontoisesti kaikkiaan viisi vuorokautta saamatta minkäänlaista kontaktia kaloihin. Silloin päätin jatkaa käyntejäni ainakin niin kauan kuin ensimmäinen lohi on veneessäni.

Tässä tällainen esipuhe kalastukseeni Tenolla, jatkan seuraavan kerran muisteluja ja hauskoja tarinoita joskus toiste.