Kirjoittelen tätä mökiltä Utsjoelta. Nyt on viikon loma ja kalakohteena tunturirautu. Huomenna aamupäivästä pitäisi nousta tunturiin ja kokeilla josko ne raudut minun ja kavereitten pilkkiin iskisi. Tuossa kokeilin viime keväänä edustajalta saamaani amerikkalaista pilkkiä. Erikoinen peli, sen kun kastaa veteen, niin jo aloittaa viehe punaisen vilkkumisen. Tuskin tuolla kaloja tulee, mutta voihan sen upottaa menomatkalla hankeen, jos tulee lumituisku, niin eiköhän se toimi majakkana kotimatkalla. Teno on jäässä, mutta yhtään kelkkaa ei ole mennyt ainakaan meidän kohdalla jäällä. Koiravaljakkokilpailukin oli siirretty eri reitille heikkojen jäitten takia.
Tässä samalla olen miettinyt uusia aiheita omasta lohenkalastuksesta. Josko kertoisi lohen soutukalastuksesta, miten minä sen teen. Eli se ei ole ainoa, oikea tapa soutaa lohta. Mutta uskon kuitenkin että jotain siinä on oikeinkin, kun välillä lohikin on hyväksynyt tyylini. pitää tässä vain jäsennellä aihetta. Lisäksi tuo päiväkirjatyylinen kerronta omista kalastuskokemuksista ja kommelluksista jatkuu jossakin muodossa.
Sitten ihan todelliseen legendaan. 1970 luvulla satakieli oli asuuntunut Tenon varrelle, sattui olemaan tosi hyvä lohivuosi. Eletään muuttaessa satakieli lauloi Boca-rullan pärinää. Tämä on tosi.
Nyt on kello 23.04 pitää laittaa kirjoitukseen kun tuo blockerin kello näyttää vissiin Vanuatun aikaa, enkä ole löytänyt kohtaa mistä se muutettaisiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti