Ensimmäinen lohi ja sille jatkoa

Oli heinäkuun alku ja olimme taas tulleet kaverini kanssa Tenolle. Asuinpaikka oli sama Kordsamin mökki, jossa edellisenäkin vuotena olimme majoittuneet. Kalastuspaikkakin oli sama, eli Yläkönkään alusta, Kuusiniemi ja Borsenväylä. Välittömästi kello seitsemän illalla aloitettiin soutu ja pitkälle yötä soudettiin kaverin kanssa mitään tapahtumatta. Aina rantaan tullessamme Olli oli aina laittanut uudet vieheet valmiiksi uusiin vapoihin, eli valittömästi vuoron tullessa jatkoimme yrittämistä. Vapoja oli pyynnissä kolme, yksi perässä ja kaksi laidoilla nojaten vapatelineen virkaa hoitaneisiin nelituumaisiin nauloihin. Vapoina oli kolme Ollin lasikuituista vapaa kaksi rottinkivapaa ja yksi alumiininen jäykkä vapa.
Muutaman tunnin levon ja ruokailun jälkeen olin taas valmis uuteen koitokseen. Kaverini ei jaksanut lähteä, vaan jatkoi lepoaan. Olli sen sijaan lupautui kaveriksi. Perävapaan ja toiseen sivuvapaan laitettiin puukalat ja perhoksi valittiin Mar Lodge kaksihaarainen kokoa 2. Minä soudin edestä ja Olli takaa, kaksilla airoilla soudettiin sen vuoksi että Olli opasti minua soudussa, eli tein samat liikkeet airoilla kuin hänkin. Kuusiniemen kärkeen niin sanottuun Lean kuoppaan päästyämme rottinkinen teleskooppivapa, jossa oli siimanpäässä perho, notkahti hieman, samassa Olli teki muutaman nopean aironvedon ja huusi että kala kiinni. Olli laittoi vavan putkeen, joka oli sijoitettu veneen sisäpuolelle laitaa vasten. Samalla hän otti toisen tyhjän vavan ja antoi sen minulle kelattavaksi, itse hän kelasi toisen tyhjän vavan siimat sisään. Kala oli pari- kolmekiloinen pitti, pienihän se oli, mutta näytti minusta suurelta verrattuna aikaisempiin saaliskaloihin, jotia olin saanut virvelillä. No, kala väsyi nopeasti ja niin ensimmäinen lohisaaliini nostettiin veneeseen. Rantaan tultuamme kala perattiin nopeasti ja laitettiin saman tien suolaan vanhaan vaneripyttyyn, joka upotettiin maahan kaivettuun kuoppaan. Tuohon aikaan ei pakastimia ollut lähitienoolla. Olin varsin innoissani tuostakin kalasta, mutta lisää oli luvassa. Muutaman tunnin päästä taas lähdimme Ollin kanssa laskemaan. Perhoja oli nyt kaksi tuo sama Mar Lodge ja toiseen vapaan Olli oli sitonut Silver Doktorin. Borsejoen kohdalla sitten toinen perhovavoista notkahti kerran kunnolla Olli oli nyt soutumiehenä edessä ja minä sain pidellä perää vapamiehenä. Olli veti taas muutaman nopean aironvedon ja minä koitin hädissäni muistaa miten Olli oli toiminut edellisen kalan kanssa. Nyt kala tuntuikin isommalta. Kala oli veneen alapuolella ja sen takia Olli huopasi alavirtaan niin kovaa kuin suinkin kerkesi, minä kelasin vanhalla Boca-rullalla siimaa sisään, tai eihän se siimaa ollut vaan perhorullissa käytettyä pumpulilankaista pohjasiimaa. Kala tyuntui tulevan samalla venettä kohti. Lähelle venettä päästyään kala hyppäsi ilmaan ja silloin näin ettei ihan poikasesta ollutkaan kyse. Kala jatkoi ylävirtaan ja Boca-rulla piti iloista pärinää. Laskimme kalan kanssa Borsen väylän, Bogdanoffin suvannon ja Tsuntsan nuorrin ja Olli sanoi että koukataan kala paddasuvannon akanvirrassa. Siinä akanvirrassa kala sitten ensimmäisen kerran kääntyi kyljelleen ja teki vielä yhden syöksyn jonka jälkeen kala oli valmis koukattavaksi. Olli koukkasi nopealla otteella kalan veneeseen. Samalla kun kala oli veneessä niin ottiperhona tällä kertaa toiminut Silver Doktor löysäsi kalan suupielestä. Olli otti silverin pois siimasta ja sitoi täysin erilaisen perhon tilalle. Ihmettelin tuota puuhaa, mutta tuohon aikaan ei ollut tapana että ottivieheitä näytellään muille, tieto pidettiin visusti salassa. Rantaan tultuamme kala punnittiin heti, painoksi osoittautui 13,5 kg. Näin oli alkanut todellinen lohenkalastajan matkani. Iso lohi oli saatu, mutta suurlohi vielä uiskenteli Tenon virrassa. Senkin aika oli tulossa, uskoin minä ja lupauduin jatkamaan lohenkalastustani.